Helpon helppo taivaallinen tumma suklaa

Joka vuosi se alkaa aikaisemmin.

Jouluhössötys, tiedättehän? Kun juhannuksesta ja kesäalennusmyynneistä ja natiaisten koulun alusta on selvitty, niin onhan jo korkea aika alkaa odotella sitä seuraavaa lomaa ja krääsävuorta ja piparkakkuja ja lumiukkoja. Olen ollut aiemminkin edelläkävijä, joten miksipä en tänä vuonna?

Noh, todellisuudessa tässä reseptissä ei ole muuta jouluista kuin tämä namumuotti, jonka teema hieman poikkeaa viimeaikaisista mittarinlukemista, näpeille sulavasta jäätelöstä, onnellisten lomalaisten korventuneesta nahasta sekä Espan hulluista variksista ja puluista, joista jokunen yksilö lienee myös muuttanut kotikulmilleni makuhuoneen ikkunan linnunkakkavuoresta päätellen.

Ketään kiinnostaisi tulla pesemään tuota ikkunaa suklaapalkalla?

Niinpä. Ei minuakaan.

Helpon helppo taivaallinen tumma suklaa (10 pientä jouluista konvehtia)

3 rkl neitsytkookosöljyä
1/2 - 1 rkl hunajaa * (Edit 12.6.)
5 rkl tummaa kaakaojauhetta tai raakakaakaojauhetta


Sekoita kookosöljy ja hunaja keskenään pienessä kulhossa. Lisää joukkoon kaakao ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi seos karkkimuotteihin (tai pieniin kertakäyttönamuvuokiin) ja laita jähmettymään pakasteeseen. Säilytä pakasteessa.

Suklaaseokseen voit lisätä mausteita ja sattumia mielesi mukaan: esimerkiksi kanelia, raakakaakaopalasia, pähkinärouhetta, rusinasilppua, chilijauhetta - mielikuvitus on rajana!

Edit. 12.6. * Itse käytin hunajaa 1/2 rkl, ja omaan makuuni tämä makeus oli juurikin passeli. Hunaja kiteytyy pakastimessa ihanasti, ja kun suklaaseen puraisee, venyvät hunajasäikeet viileässä kielen päälle sulavassa tummassa suklaassa ovat jotain käsittämättömän herkullista!  

 

Simppelimpää ei voi ollakaan! Huomasithan myös lumirekvisiitan? Niin monia asioita sitä voi saada aikaan Rainbowin pumpulilapuista. Vaikkapa utuisen lumimyrskyn keskelle kukkeinta kesäkuuta.

Palleroita terveyspähkinöille

Alkusanat: 
Koska aurinko paistaa ja juoksulenkkarit kuumottaa jo jaloissa, aion olla todella lyhytsanainen tänään. 
 

Rakastan kaikennäköisiä pähkinä-hedelmäpalleroita. Ne on ihania jälkiruoaksi, sunnuntaipäiväkahvin kanssa, aamupuuron päälle pilkottuna, itsetehdyn kookosjäden päällä, välipalaksi töissä iltapäiväväsymyksen nujertajana... Ei ole paikkaa eikä aikaa, johon pallerot eivät sopisi.

Jaan nyt yhden lempparipalleroresepteistäni. Koska minulla on palleroita hyvin usein jääkaapissa odottamassa seuraavaa herkutteluhetkeä, on tämä resepti aivan hioutunut timantti. Saksanpähkinöiden, paahdetun maapähkinävoin, rusinoiden ja taatelien liitossa on vain sitä jotain.

Se on rakkautta!

 Saksanpähkinäpallerot (10 pientä palloa)
2 reilua ruokalusikallista paahdettua maapähkinävoita (käytin omatekemääni)
8 saksanpähkinän puolikasta
1/2 dl auringonkukansiemeniä 
4 taatelia (kuivattua mutta pehmeää)
1/2 dl rusinoita
1/2 dl kaurahiutaleita 
(2-3 tl vahvaa kahvijuomaa/espressoa tai muuta nestettä)
hyppysellinen suolaa

Lisää kaikki aineet kulhoon ja sauvasekoita tasaiseksi varoen alussa mahdollisesti lenteleviä pähkinänpalasia. Aloita kahdella teelusikallisella kahvia ja lisää tarvittaessa, kunnes taikina on muovailtavissa palloiksi. Voit myös hoitaa homman vielä iisimmin heittämällä ainekset yleiskoneeseen, jos omistat sellaisen. Tällöin älä käytä nestettä lainkaan, ellei taikina tunnu tarvitsevan sitä. (Halutessasi kuitenkin kahvin makua voit lisätä ennen blendausta 1/2 tl pikakahvijauhetta.) Pyörittele palloiksi ja säilytä jääkaapissa.

 Loppusanat: 
Tee näitä. On niin hyvvee! Ja halapoo. Kaupan  pähkinä-hedelmäpatukat on paljon kalliimpia, eikä läheskään yhtä hyviä. Nimim. Puolueellinen mielipide.

Lisäksi otsikko tarvinnee selvitystä: "healthnut" on termi, jolla viitataan usein terveysintoilijoihin englanninkielisissä maissa. Suoraan käännettynä se taas sopii kuin pähkinä silmään tämän postauksen teemaan. Heh heh jos vitsi pitää selittää, se on huono - mutta on aivan liian ihana ilma, että jaksaisin välittää!

Chick-browniet ABC-kuorrutuksella

Täällä on luettu aakkosia tänään: A niin kuin avocado, B niin kuin banana, C niin kuin coconut...

...ja chick niin kuin chickpea! Tai vaihtoehtoisesti kananpoika tai tyttö, mutta niitä ei näistä browniesta onneksi raaka-ainelistalta löydy. 

Jos kohtaisit ylläolevan näyn heti äitienpäivän aamusta, sanoisitko ei?

Varsinkin kun kuulisit, että kasassa on kaikki ravitsemuksellisesti tasapainoisen aamiaisen ainekset: proteiinia kikherneistä ja kananmunasta, hyviä rasvoja avokadosta ja rypsiöljystä, hedelmää banaanin muodossa...

Unohtamatta muutamaa pientä ekstraa, jotka tekevät elämästä paljon makeampaa (kirjaimellisesti). Siispä hyvässä tummassa kaakaojauheessa, vahvassa kahvissa ja makeuttajana toimivissa rusinoissa ei ole säästelty näissä browniessa. Inkkarisokerilla ryyditettynä maku on ihanan paahteinen, suklainen ja no - pakko käyttää tätä sanaa - syntinen. Nämä eivät ole sellaiset "syö-joka-päivä-aamiaiseksi-ja-lounaaksi-ja-päivälliseksi" -browniet, mutta sentäs aika paljon kesäkroppaystävällisemmät kuin keskiverto "puoli-kiloa-voita-ja-sokeria" -suklaaruudut.
  

Herkullisesti lohkeillut brownie-pohja

Aiemmin tekemistäni mustapapubrowniesta oli kulunut jo hälyttävän pitkä aika, sillä olin ehtinyt jo unohtaa, miltä papubrownietaikina maistuu. Uskokaa tai älkää, se maistuu taivaalliselta. Paremmalta kuin lapsuuteni suosikki mokkapalataikina tai purkki keksitaikina-suklaahippu-karamelli-kinuski-vanilja-valkosuklaa-jäätelöä (ja kyllä, tässä oli tarkoitus kuvailla jotain herkullista - mielestäni jälkiruoissa enemmän on ehdottomasti enemmän!).  

Kesä ja blogini pahamaineiset orvokkikuvat ovat täällä!

Sangen surullista kyllä, mutta minustakaan, the ultimate batter loverista, pelkän brownietaikinan tarjoaminen äitienpäiväkaffeilla ei tuntunut aivan sosiaalisesti hyväksyttävältä, joten taivuttelin itseni paistamaan näistä jotain jälkiruokahaarukassa pysyvää.

Ja kylläpä tuo lopputulos maistui näinkin. Vähän liiankin hyvin, kun piti rikkoa junaetikettiä tankkaamalla välipalaksi aivan taivaallisen syntisen mehevää ja täyteläistä suklaakakkua matkalla äitienpäivänvietosta. Kanssamatkustajat olivat taatusti vain kateellisia paheksuvine katseineen. Vähän olisi kyllä tehnyt mieli kysyä:

Kikhernebrownie avokado-banaani-kookoskuorruteella, anyone?  
 

Kikhernebrowniet avokado-banaani-kookoskuorrutuksella (16 brownieta)
Chick-browniet (chickpea) ABC-kuorrutuksella (avocado-banana-coconut)

1/2 dl rusinoita
1/2 dl vahvaa kahvijuomaa/espressoa
265 g (1 prk) kikherneitä (reilu pari desiä - olin valitettavasti hölmö enkä tajunnut mitata tätä!)

1/2 dl intiaanisokeria
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl vaniljajauhetta
1/2 dl rypsiöljyä
1 kananmuna
(70 g tummaa suklaata - mitä tummempaa sen parempaa!)

ABC-kuorrutus:
1 kypsä avokado
1 hyvin kypsä pieni banaani
1 prk kookosmaitoa, käytä vain paksu osa päältä
1/2 dl rusinoita
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
1/2 dl intiaanisokeria (tai vähemmän, jos banaani on hyvin makea)
(30 g tummaa suklaata rouheena)

Liota rusinoita kahvijuomassa 10-30 minuuttia. Ota neste talteen erilliseen kulhoon ja soseuta valutetut rusinat sauvasekoittimella kulhossa. Valuta kikherneet ja huuhtele lävikössä hyvin, jotta ylimääräiset suolat karisevat. Soseuta sauvasekoittimella aivan tasaiseksi massaksi erillisessä kulhossa. Sekoita rusina- ja kikhernesoseet keskenään, lisää kahvijuoma, intiaanisokeri, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljajauhe ja sekoita suurin piirtein sekaisin. Lisää rypsiöljy ja muna (sekä paloiteltu tumma suklaa) ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Maistele makeutuksen määrää: voit lisätä pari ruokalusikallista esimerkiksi hunajaa tai lisää inkkarisokeria, mikäli mielit vielä makeampaa brownie-elämystä.

Voitele esim. neliön mallinen pienehkö uunivuoka rypsiöljyllä ja kaada taikina vuokaan. Tasoita hyvin, sillä taikina ei levittäydy itsestään. Paista 175 asteessa 25-30 min, riippuen browniesi paksuudesta. Mikäli haluat "fudgemaisemman"/mutakakkumaisemman brownien, paista vain noin 15-20 minuuttia, mutta kuitenkin ainakin niin, että pinta on jähmettynyt.

Anna brownieden jäähtyä vuoassa. Tee sitten kuorrutus sauvasekoittamalla avokado ja banaani aivan sileäksi soseeksi. Kaavi kookosmaitopurkin päältä kermainen osa samaan kulhon soseen kanssa ja sekoita tasaiseksi. Sauvasekoita rusinat (voit liottaa niitä 10-30 min esim. vedessä/kahvijuomassa ennen tätä helpomman soseutuksen aikaansaamiseksi, mutta valuta rusinat hyvin ja älä lisää kuorrutukseen liotusnestettä) tasaiseksi soseeksi erillisessä kulhossa. Lisää rusinasose, kaakaojauhe ja intiaanisokeri (sekä suklaarouhe) avokado-banaani-kookossoseeseen ja sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrute brownien päälle ja laita jääkaappiin tekeytymään folion alle yön yli.


Loppukevennyksen aika! Olen varmaankin niin sanaton, etten keksi mitään järkevää (ai milloin oon sitten keksinyt...), vaan totean vain: katsokaa nyt kahta viimeisintä kuvaa, miten tuhtia se on!!! 

Vastaus: niin tuhtia, että se sai minut käyttämään kieliopillisesti hyvin epäkorrektisti kolmea huutomerkkiä peräkkäin ja ainakin sataa englanninkielistä lainausta ja muka-hauskaa sanaleikkiä tässä postauksessa - chick-browniet ABC-kuorrutuksella ja sitä rataa... Kaikki tämä vain siksi, että juuri sinä tekisit itsellesi palveluksen ja kokeilisit näitä. Ei mulla muuta, tällaista normaalia pientä manipulaatiota vain. {Ja tähän tulisi sellainen silmäniskuhymiö, jos harrastaisin niitä.}

Banaanilla makeutettua rapeaa granolaa

Banaani on terveysruokablogosfäärin kruunaamaton kuningas. Jenkkilästä meillekin kantautuneet, tuosta pehmeän makeasta hedelmästä ihmeitä tekevät reseptit, kuten banaanipehmis ja banaani-kananmuna-pancaket, ovat saavuttaneet jo hehkutuksensa huipun ja saavat pian tehdä tilaa uusille villityksille.

Kuten tälle banaanigranolalle.

Samalla tavalla kun luettuasi ensimmäisen kerran mustapapubrowniesta, cookie dough-kikherne-palleroista tai vaikkapa niistä banaani-kananmuna-pancakesta, nyt on aika olla avarakatseinen. Jos et aivan vielä osta ajatusta (ah, minun on pakko myöntää, että rakastan anglinismejä, enkä edes häpeä tätä rahvaanomaista ominaisuuttani!) pelkällä ylikypsällä banaanilla makeutetusta, herkullisesta granolasta, anna minun ylipuhua sinut.

Tai näyttää vielä pari kuvaa näistä jättikokoisista clustereista. (Voin tietysti myös ilmaistaa asian suomeksi ja puhua klönteistä, mutta silloin meillä kellään tuskin olisi kovin kovaa ruokahalua enää jäljellä.)


 

Uusi pinkki kastelukannuni - ihanan funktionaalista väriterariaa

Tavallisissa mysleissä, muromysleissä ja muroissahan on usein sellaisia ikävän kuuloisia ainesosia kuin kovetettua kasvirasvaa, glukoosifruktoosisiirappia, karamellisiirappia, glukoosisiirappia… sekä tietysti helpommin tunnistettava ystävämme, sokeri, löytyy ravintosisällöistä lähes poikkeuksetta (”lähes” siksi, että tiedän yhden murobrändin, jossa raaka-ainelistalta löytyy vain ja ainoastaan täysjyväviljaa). Ravintosisällöltään nämä aamiaiseksi markkinoidut tuotteet muistuttavat enemmänkin jälkiruokaa, ja vaikka tarkoituksenani ei olekaan paasata erinäisten ruoka-aineiden terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä, olkoon tämä saarna muistutuksena itselleni. Miksi syödä transrasvoja ja monta ruokalusikkaa puhdasta sokeria jo heti aamusta, jos vaihtoehtona on tankata hyviä rasvahappoja, täysjyväkauran kuituja ja banaanin luonnollista makeutta?

Banaani-siemengranola 
1 iso ylikypsä banaani
vajaa 1/2 dl rypsiöljyä

3 1/2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1/4 dl pellavansiemenrouhetta

Muussaa banaani sauvasekoittimella. Lisää öljy ja sekoita tasaiseksi. Mittaa samaan kulhoon kaurahiutaleet ja siemenet ja sekoita tasaiseksi. Levitä leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ohueksi kerrokseksi ja paista n. 20 minuuttia 175 asteessa sekoittaen pari kertaa paistamisen aikana. Laita lämpö nollille ja ota pelti pois uunista, riko granolalevyt sopivan kokoisiksi sattumiksi ja laita vielä jäähtyvään uuniin "kuivumaan" noin 15-20 minuutiksi. Näin saat ihanan rapeaa granolaa.  


 

Oi kyllä. Ei kyllä kaupan sahajauhot maistu näiden jättimäisten clustereiden jälkeen!

Taivaallisen rapeakuorinen vaiva(ama)ton täysjyväleipä aka päivän hauistreeni

Helpolla pääseminen ei ole koskaan ollut ensisijainen tavoitteeni elämässä.

Mutta katso - jos jotain näin upeaa voi syntyä menemällä sieltä mistä aita on matalin, miksi ei päästäisi itseään joskus helpolla?

Tämä leipä vie aktiivista työaikaa alle kymmenen minuuttia, on niin rapeakuorinen, että sen leikkaaminen käy hauistreenistä (ei, en liioittele tällä kertaa lainkaan!), ja vaatii ainoastaan viiden raaka-aineen yhteispeliä pomminvarmaan lopputulokseen: hyvään leipään ja hyvään mieleen vielä kaupan päälle.

Niin, ja mainitsinko jo, että tämän kaiken saa täysjyväisenä?

Olet saattanutkin kuulla joskus New York Timesin no-knead breadistä, joka joku vuosi takaperin teki läpimurtonsa kotikeittiöissä ympäri maailman. Ihmiset olivat aiheestakin innoissaan, kun ultimaalisen rapeakuorista artesaanileipää pystyi nyt leipomaan huoletta ja vaivatta omin pikkukätösin, kun aikaisemmin kyseinen herkku piti ostaa laatuleipomosta tai herkkumyymälästä. Tätä leipää ei nimittäin tarvitse vaivata, vaan yön yli nukkuminen on oikeastaan suurin työ, mitä onnistumisen eteen voi tehdä.

Kokeilin kyseistä innovaatiota jo muutama vuosi sitten ja ihastuin tähän yksinkertaiseen konseptiin. Sekoita taikina, nuku, lämmitä uuni ja leipäastia, muotoile palloksi, heitä uuniin. Ihan oikeasti juuri niin yksinkertaista ja niin paljon parempaa kuin moni lukuisia työvaiheita vaativa leipä. Tällä kertaa halusin uuden twistin reseptiin ja päätin kokeilla, miten leipä toimii täysjyväisempänä versiona. No, toimihan se, kuten alta näkee.

Haluan vielä korostaa, että tämä on taivaallisen rapeakuorista. Uunissa etukäteen lämmitetty vuoka, johon leipä pääsee uinumaan paistamisen ajaksi, takaa hampaissa rouskuvan rapeuden koko kuoreen. Kotileivissä suurin pettymykseni kun usein on pehmeäksi jäänyt pohja, vaikka muu pinta olisikin rapsakka - leipäkiveä en nimittäin omista. Lisäksi mainittakoon, että jos ihmettelet hiivan määrää, niin kyllä, siinä kuuluu lukea tl. Tässä reseptissä työn tekee pitkä kohoamisaika eikä pussikaupalla taikinaan syydetty hiiva.

 

Inspiraatiota sain tästä Simply So Good -blogin legendaarisesta (lähes vuosi sitten yli 1,2 miljoonaa katselua keränneestä!) reseptistä, tosin mikään muu kuin metodi ei selvinnyt muokkauksesta omiin tarpeisiini sopivammaksi. 

Vaiva(ama)ton täysjyväleipä (1 leipä)
5 dl täysjyvävehnäjauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
3/4 tl kuivahiivaa
vajaa 2 tl suolaa

n. 4 - 4,5 dl (kylmää) vettä

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää 4 dl vettä ja sekoita taikina tasaiseksi. Jos taikina on kovin jäykkää, lisää vettä, kunnes taikina on pehmeää ja hieman valuvaa. Jätä taikina kulhoon yöksi (12-18 h) kelmulla tai foliolla peitettynä.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Kun uuni on valmis, laita sinne uunin kestävä (pyöreä) astia (esim. rautapata tai mikä tahansa muu uunivuoka) puoleksi tunniksi lämpenemään. Sillä aikaa muotoile taikinasta pyöreä leipä paksusti jauhotetulla alustalla (taikina on melko löysää ja tarttuu kiinni leivonta-alustaan, mikäli jauhoa ei ole tarpeeksi). Ota vuoka uunista ja nosta kohonnut leipä vuokaan - ei huolta, jos kaikki näyttää katastrofaaliselta tässä vaiheessa, sillä leipä kohoaa kauniisti uunissa, vaikka lässähtäisikin nostaessa! Laita kansi tai alumiinifolio päälle (jos käytät foliota, huolehdi että laitat sen niin, ettei se lähde uunissa lentoon).

Paista leipää ensin 30 minuuttia kannen/alumiinifolion kanssa, ota sitten kansi pois ja anna olla vielä 10-15 minuuttia. Ota leipä uunista, kumoa astiasta ja jäähdytä ritilällä. Leikkaa jäähtyneenä. Ihmettele, miten jauhosta, vedestä, suolasta ja hiivasta voi tehdä jotain niin taivaallista - eikö siinä tunnukin olevan ripaus taikaa? 

Pullapäivä

Onko hellyyttävämpää näkyä kuin lauma korvapuusteja odottamassa pullanhimoisia syöjiä? (Tai minun tapauksessani melkein parempi - pullanhimoista syöjää.)

Entäs onko parempaa (teko)syytä leipoa korvapuusteja kuin kaksi parasta ennen -päivää kovaa vauhtia lähestyvää kananmunaa jääkaapin perukoilla kyhnöttämässä?

Vastaus molempiin yllä esitettyihin kysymyksiin: todistetusti ei ole! Empiria ja nämä kuvat puhuvat puolestaan... 

Pullan leipominen on rentouttavin aktiviteetti, mitä tiedän. Aiemmin luulin, että se on työlästä, vaikeaa ja jopa suorastaan tylsää, mutta silloin en tiennytkään sitä kaikkea mitä nyt tiedän. Nimittäin olen oppinut (sen kuuluisan empirian kautta), että pullan leipomisessa on kaiken muun hyvän lisäksi yksi ylitse muiden oleva attribuutti.

No se lämpimän taikinan syöminen!

Kovin kiista pienessä mielessäni onkin siitä, onko pulla- vai piparitaikina parempaa. Vahvasti mausteinen, keitetyn siirapin jäljiltä lämmin piparkakkutaikina on toki joulun syvin ydin, mutta kardemummaista ja vauvanpyllynpehmeää pullataikinaa voi sen sijaan syödä ympäri vuoden.

Hmm, tasapeli?

Nämä korvapuustit eivät mene siihen normaalikategoriaan blogissani, sillä niin kuin näkyy, sokerissa ja valkoisissa vehnäjauhoissa ei ole säästelty! Kuten olen aiemminkin todennut, kaikkea kohtuudella, varsinkin kohtuutta. Jos saisin luvan lisätä vielä yhden kliseen tähän loppuukulutettujen fraasien upottavaan suohon, se olisi ehdottomasti:

life is too short.

Siksipä tänään nautiskellaan korvapuusteja maidon kera, kahdet villasukat jalassa ihan vaan siksi, että vanhoissa taloissa on mielenkiintoiset eristeet (plus onhan se tunnelmallista), sekä valkoinen kynttilä todella mauttomalla punaisella sydämenmuotoisella alustalla leimuten.

Onhan kohta jo joulu. Siksi on hyvä aloittaa kilpailukunnon kasaaminen, mutta vielä ei kannata kyllästää itseään pipariukoilla ja konvehdeilla, että vielä itse pääeventtinäkin jaksaa vetää. Siispä muut tällaiset perinteiset ja talviset herkut sopivat joulukuun alkupuoliskolle paremmin kuin...

...raesokeri pulskalle korvapuustille!

P.S. Resepti ei ole oma, vaan olen käyttänyt tätä korvapuustireseptiä, tosin puolitan sen. Suosittelen käyttämään kevyt- tai täysmaitoa (ellei ole tarvetta kasvimaidon käyttöön), ja itse olen leiponut nämä tummansiniseen Keijuun hyvällä menestyksellä. 

Arjen luksusta ja muita jokapäiväiseen leipäämme liittyviä kliseitä

Inhoan termiä "arjen luksus", mutta aion käyttää sitä tässä postauksessa senkin uhalla, että olen kliseisin kaupunkilaishippi jota maa päällään kantaa.

Mitä se arjen luksus edes meinaa? No, se voisi näyttää esimerkiksi tältä:

Leipä on mitä ihaninta arjen luksusta. Sympaattisessa pienessä lähileipomossa piipahtamisella on toki varmasti oma kannattajakuntansa, enkä pidä sitäkään yhtään huonona vaihtoehtona - onhan pienyrittäjää ja kädentaitajaa aina mukava tukea.

Itse yhdistän kuitenkin leivän ylellisyysaspektin siihen koko prosessiin, joka lähtee jostain niinkin yksinkertaisesta kuin hyvistä jauhoista, vedestä ja hiivasta, tai tietysti parhaassa tapauksessa juuresta, ja päätyy lohdullisen lämpimään tuotokseen, jonka turvallinen tuoksu saa koko rappukäytävän huoahtelemaan kateudesta. *

*Ah, minulla on toden totta suuret uskot itsestäni ja leivän tuoksun maagisesta vaikutuksesta.

Sunnuntai on leivän leivontapäivä tässä huushollissa. Leivässäkin yksinkertainen on usein parasta, siispä yleisin tuotokseni on joku todella yksinkertainen "vettä, jauhoja ja hiivaa" -leipä. Tänään kuitenkin meren päällä leijui utuinen usva, ja ilmassa oli lähes kesäinen lämpö ja kostea tuoksu. Silloin tiesin, että tänään tarvitaan jotain enemmän.

Aamulenkillä voi saada mielenkiintoisia neronleimauksia. Tämä leipä oli yksi sellainen.

Porkkana-auringonkukansiemenleipä (2 leipää)

2 pkt kuivahiivaa (tai 50g tuoretta hiivaa)

2 rkl sokeria/hunajaa/siirappia

1 dl täysjyvävehnäjauhoja

5 dl vettä

4 dl porkkanaraastetta (=3-4 keskikokoista porkkanaa)

2 tl suolaa

5 dl sämpyläjauhoja

n. 5 dl täysjyvävehnäjauhoja

1 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl rypsiöljyä 

Sekoita kuivahiiva ja sokeri desiin täysjyvävehnäjauhoja. Lämmitä vesi noin 42-asteiseksi. Sekoita käsivispilällä jauhoseos veden joukkoon huolellisesti, ettei muodostu paakkuja. Jätä vesiseos sivuun siksi aikaa, kun raastat porkkanat (n. 5-10 min) - tällä erää seos on jonkin verran paksuuntunut ja alkanut kuplia.  Jätä porkkanaraaste vielä hetkeksi sivuun.

Lisää suola taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten jauhoja vähitellen taikinaan, kunnes pari desiä jauhoista on enää jäljellä. Lisää porkkanaraaste, auringonkukansiemenet ja rypsiöljy ja sekoita tasaiseksi. Alusta sitten loput pari desiä jauhoista taikinaan ja vaivaa pehmeäksi jauhotulla leivinlaudalla. Lisää pari kertaa jauhoja laudalle vaivaamisen aikana, mikäli taikina meinaa tarttua, mutta huomaa, että pehmeästä taikinasta tulee kuohkeampi leipä, joten älä ylijauhota. Anna taikinan kohota ainakin tunti lämpimässä paikassa liinan alla.

Leivo kahdeksi leiväksi ja kohota vielä ainakin vartin verran. Näistä voi tehdä joko tavallisia pyörylöitä tai vuokaleipiä, jolloin vuoat tulee sivellä öljyllä huolellisesti; itse tein yhden kumpaistakin sorttia. Paista leivät 200-asteisessa uunissa alatasolla puolisen tuntia. Anna jäähtyä hieman ennen leikkaamista, mikäli maltat! Tarjoa voin/margariinin kanssa lämpimänä ja myöhemmin jäähtyneenä haluamasi levitteen ja muiden päällysteiden kera.  

Tiedäthän; kliseet syntyvät ja säilyvät, koska ne ovat totta. Harva asia ylittää sen tunteen, kun saa leikata itsetehdystä leivästä siivun höyryn pöllähtäessä tuon lämpimän pölkyn sisuksista, sivellä viipaleen margariinilla, joka alkaa sulaa leivän lämmöstä, ja haukata tuohon sunnuntai-iltapäivän luksukseen villasukat jalassa ilman kiirettä minnekään. Silloin on hankala olla ajattelematta tuota kaikkien kliseiden kruunaamatonta kuningasta:

life is simple.