sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mitä saa kolmella eurolla terveelliseen ostoskoriin?


Hemmottelin itseäni ostamalla Cookies & Cream -makuisen Quest Barin tässä yksi päivä. Kolme euroa yhdestä (suhteellisen järkeviä ainesosia sisältävästä) proteiinipatukasta tuntui tuimalta hinnalta, joten heräsin miettimään, mitä tuolla kolmella eurolla saakaan terveelliseen ostoskoriin ruokakaupasta.


Kasvikset:
* Kolme kiloa suomalaista kesäkurpitsaa
* Kaksi kiloa suomalaisia tomaatteja
* Kaksi kiloa suomalaista kurkkua
* Reilun kilon myskikurpitsaa tai bataatteja
* 750 grammaa kypsytettyjä (mutta välillä silti ei-ihan-niin-kypsiä) avokadoja
* 2-3 salaattipuskaa (lajikkeesta riippuen)
* Kaksi kiloa kotimaisia porkkanoita

Proteiinit:
* Melkein kolme pahvitötsää luomupapuja
* Vajaa puoli kiloa pakastettua pangasiusfilettä (valkoista vähärasvaista kalaa)
* Kaksi isoa kennoa vapaan kanan munia tai ainakin yhden pienen kennon luomumunia
* Puolitoista pakettia kuivia punaisia linssejä 

Hiilihydraatit:
* Kaksi kiloa tummaa riisiä
* Kaksi 400 gramman pakettia tattarisuurimoita
* Lähes saman verran hirssiä
* 500 gramman pahvilaatikollisen spelttijauhoja
* Noin 2,5 kiloa kaurahiutaleita

Rasvat:
* 300 gramman pussillisen kookosjauhoja 
* Lähes 200 grammaa kuorellisia manteleita
* 750 grammaa pellavansiemenrouhetta
* Puoli kiloa auringonkukansiemeniä
* Melkein kilon pussin maapähkinöitä tai melkein purkin maapähkinävoita

Nyt on halpaa kuin makkara syödä terveellisesti. Siksipä kannattaa ladata ostoskori täyteen ihania suomalaisia vihanneksia ja nauttia niiden vitamiineista raakana niin usein kuin mahdollista. 

Yksi johtopäätelmä tästä laskelmasta on myös, että luonnonmukaisesti syöminen on edullista kesällä jopa Suomessa, jos jättää turhat kikkailut pois ja keskittyy itse alusta asti valmistettuun perusruokaan. 


Pienet ekstraherkut silloin tällöin eivät kaada budjettia, ja jos perjantaisen erikoiskahvin tai lauantain saunajuoman sijaan haluaa jonkun ihanan spesiaaliherkun, niin sehän on enemmän kuin pätevä vaihtokauppa - näin budjettimielessä.

Rentoa sunnuntaita!
       

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Marja-jädekakku kaurapohjalla – helpotusta helteeseen

Jos minulla olisi jokin tunnuslause tai elämänohje, se olisi ehkä:

Kakku on aina hyvä idea.


Tai mahdollisesti:

Miksi syödä leipää, kun voi nauttia kakkua?

(Paitsi ei ehkä sittenkään. Pidän myös leivästä, jos se on hyvää.)



Otollinen kandidaatti olisi myös:

Jos se on hyvää, tee siitä kakku.



Banaanijädellä on laaja kannattajakuntansa mutta myös intohimoinen vihaajajoukko, jonka mielestä sanan "jäätelö" käyttäminen pakastetun banaanimössön yhteydessä pitäisi kieltää lailla (kaupallisessa mielessähän tämä toki taitaa jo toteutua, eihän Voimariinikään ole ollut voi-alkuinen enää vuosikausiin).

Oma mielipiteeni on kuitenkin, että banaanijäde suorastaan on pieni ihme. Blendaamalla pakastettuja hyvin kypsiä banaaneja - joista lähtee kuoretkin irti melkein pelkästään katsomalla ja jotka ovat niin sokerisia, että kuorikin alkaa mustua ruskeasta täplityksestä - saa aikaan kermaista, makeaa, ihanan pehmeää muka-jäätelöä, jota voi tuunata vaikkapa maapähkinävoilla, raakakaakaolla, mansikoilla, kookoshiutaleilla, mantelilastuilla, kirsikoilla...

Nyt kun hien saa pintaan pelkästään olemalla olemassa ovat raikkaat jäähdyttävät herkut tarpeen. Tässä viilentävässä jädekaakussa on vähäsokerinen, kaurainen pohja ja runsaasti marjaista makeutta päällä. Jos haluat herkullisemman pohjan, suosittelen lämpimästi tämän jäätelökakun makeaa pähkinä-taatelipohjaa. Täytteessä käyttämäni Berryfectin marjajauheet sain ilmaiseksi, mutta olen aidosti rakastunut niiden käyttömahdollisuuksiin. Tällaista tunnetta kun ei voi ostaa - se on puhdasta marjarakkautta.

Tosin tuoreitakin mustikoita löytyy jo metsistä, vaikka turhan harvoilta meikäläisen apajat näyttävät. Jos jollakulla on esittää hyvää marjapaikkaa jaettavaksi, voisin tulla sinne telttailemaan muutamana seuraavana viikonloppuna ja leikkimään esi-ihmistä syömällä vain nokkosia ja mustikoita ja pihlajanmarjoja.




Marja-banaanijäätelökakku (2-4 annosta)

kaurapohja:
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl auringonkukansiemeniä (käytin paahdettuja)
1/2 dl kookoshiutaleita
1 rkl (raaka)kaakaojauhetta
n. 1/4 banaani
(1-2 tippaa nestemäistä toffeesteviaa)

banaanijäde:
2 banaania
1 rkl kookosmaitoa (vain kiinteää osaa päältä)
1 rkl mustikkajauhetta
1 rkl karpalojauhetta

Hienonna yleiskoneessa tai sauvasekoittimella pohjan ainekset massaksi, joka tarttuu hyvin yhteen sormien välissä mutta ei ole liian tahmaista. Aloita aivan pienellä palalla banaania ja lisää, kunnes haluttu koostumus on saavutettu. Vuoraa pienen annosirtopohjavuoan pohja tai muu kippo/vuoka leivinpaperilla ja taputtele pohja vuokaan.

Tee banaanijäde blendaamalla ainekset aivan sileäksi joko yleiskoneessa, blenderissä (saatat tarvita himppusen nestettä, jotta homma toimii) tai sauvasekoittimella. Kaada vuokaan pohjan päälle ja tasoita pinta. Pakasta ainakin pari tuntia tai vaikka yön yli. Koristelin kakun tuoreella mansikalla ja paahdetuilla auringonkukansiemenillä sekä kookosöljyn, raakakaakaon ja toffeestevian seoksella ennen pakastamista.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Raaka vadelma-nektariinihillo {aka rapinaa pusikossa}

Tiedättekö tunteen, kun olisi niin paljon ihania reseptejä kokeiltavana mutta niin vähän aikaa ja tilaisuuksia syödä?


Ensimmäinen suomalainen "terveyshippiherkkuja" esittelevä blogi, johon törmäsin, oli ihastuttava Veikeä Verso. Vielä tarkemmin ilmaistuna ensimmäinen postaus, jonka Paulan blogista luin, oli herkullisen näköinen mustikka-chiahillo. (Siellä on vielä todistusaineistona suhteellisen nolo kommenttini kesältä 2012, kun kaikki raakahillot sun muut hienoudet olivat täysin aloittelevan bloggaajan tietämättömyyksissä.)

Jo kuumana kesänä 2012 halusin kokeilla tuota hilloa ja chia-siementen maagisia ominaisuuksia, mutta olin vielä turhan pihi ostamaan moisia hienouksia. (Nykyään chiaa saa monesta Punnitse ja Säästästä irtona samalla kilohinnalla kuin pakattuna, jolloin pieni satsi kirpaisee vähemmän tämä ei ole maksettu mainos.)

Nyt kaksi vuotta myöhemmin menin metsään. Mustikoita oli vain maistiaiseiksi, joten poimin vadelmia. Ohi lenkkeilevät ihmettelivät puskien rytinää... kotona pöydällä köllötteli pari pehmennyttä nektariinia. Täällä ei syrjitä, mukaan vaan kaikki yleiskoneeseen!

Eikös vadelma ja nektariini ole joku klassinen makuyhdistelmä? Eikö?

Tässä hillossa ne ainakin toimivat rinta rinnan kuin paita ja peppu!

Lopputulos: raikasta, marjanmakuista hilloa. Äklömakeutta ei horisontissa, kun makeus tulee marjojen ja hedelmien lisäksi vain parista ruokalusikallisesta rusinoita, jotka tuovat makuun syvyyttä. Chiasiemenet hilloavat herkun sopivan lusikoitavaksi, eikä kukaan estä syömästä tätä suoraan purkistakaan marjavanukkaana.


Raaka vadelma-nektariinihillo (1 purkillinen)
2 dl (metsä)vadelmia
2 kypsää pehmeää nektariinia
2 rkl rusinoita
1/2 dl vettä
3 rkl chia-siemeniä

Heitä kaikki ainekset yleiskoneeseen tai blenderiin, blendaa tasaiseksi ja kaada lasipurkkiin jähmettymään. Jääkaapissa hillo jähmettyy noin tunnissa.


P.S. Kyllä sinne jokunen mustikkakin eksyi ihan hilloon asti. Niin että ei sitä ihan metsään alkuperäisestä inspiraation lähteestä jouduttu!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Raakaa energiaa: vähäsokeriset grahamkeksit


Liiallisesta kesäkivastakin voi tulla ähky. Kaikki se innostus, aurinko, helle ja uudet kokemukset väsyttävät aistit ja mielen, ja arkeen paluu tuttujen turvallisten asioiden parissa ei tunnukaan niin kovin huonolta idealta. Etenkin jos järjestää jotain mukavaa myös viikonpäiville, kuten pyöräyttää keon näitä herkullisia raakagrahamkeksejä iltapäivän energiaromahdusta estämään.       

Raakapatukat sisältävät usein melko lailla kuivattuja hedelmiä, mikä tarkoittaa aika korkeaa sokeripitoisuutta. Itse tykkään kuitenkin nauttia jälkiruoat rauhassa pöydän ääressä istuessa enkä pisteestä A pisteeseen B juostessa, ja siksi välipalapatukoiden on parempi olla vähäsokerisempia. Lisäksi verensokeri ei ota ylimääräisiä hyppyjä, jos patukat pohjaavat kuiduille ja pehmeille rasvoille ja saavat vain hieman makua kuivahedelmistä.

Patukoissa on kaurahiutaleiden ja tattarin lisäksi mantelia kahdessakin eri olomuodossa (tosin kokonaiset voi korvata rouheella tai päinvastoin, käytin vain pussinpohjia pois), raakoja maapähkinöitä, pellavansiemenrouhetta sekä makeuttajana pari ruokalusikallista taatelitahnaa ja kookoshiutaleita. Kookoshiutaleissa on selvästi hennon makea aromi, vaikka kookoksessa on hyvin pieni sokeripitoisuus. Kookoksen makeus onkin aivan erilaista kuin esimerkiksi taatelin, jonka karamellinen imelyys osaa olla hyvinkin päällekäyvää. Näissä patukoissa nuo maut ovat kuitenkin tasapainossa, koska taatelitahnaa on käytetty säästeliäästi.

Maku on hieman grahamkeksimäinen eikä kovin makea, joten jälkiruoaksi nauttiessa päällystin keksin sipaisulla pähkinävoita, taatelitahnaa sekä ripauksella kookoshiutaleita. Pieni drisslaus tummaa suklaatakaan ei varmasti olisi pahitteeksi...


Grahamkeksi-raakapatukat (8 kpl)
n. 2-3 rkl taatelitahnaa (laitoin 2 kukkurallista)
1 dl manteleita (käytin 1/2 dl kuorellisia manteleita ja 1/2 dl mantelirouhetta)
1/2 dl raakoja kuorettomia maapähkinöitä
1/2 dl kookoshiutaleita
1/2 dl pellavansiemenrouhetta
1/2 dl raakoja tattarisuurimoita tai -hiutaleita
1/2 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa

Jauha yleiskoneessa kaikki ainekset sekaisin, kunnes taikina on sormissa muotoiltavaa. Lisää taatelitahnaa, jos taikina on aivan liian murumaista. Vuoraa neliönmallinen lasagnevuoka (18 x 18 cm) tai vaikkapa leipävuoka leivinpaperilla ja taputtele taikina vuoan pohjalle. Pakasta ainakin 1/2 h ennen leikkaamista patukoiksi. Kääri jokainen patukka yksitellen leivinpaperiin ja sido villalangalla. Säilytä jääkaapissa ja kaappaa sieltä mukaan evääksi.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Paras aika vuodesta

Tällä viikolla olen leikkinyt lomalaista.


Piknikoin Suomenlinnassa ja vitsailin, että Suomenlinnan lauttaa edemmäs en varmaankaan pääse veneilemään tänä(kään) kesänä - kaikilla muilla tuntuu olevan niin kovin paljon purjehtimissuunnitelmia...

Söin kesän ensimmäiseksi irtojäätelöksi minttupallon Tuomiokirkon portailla. (Paljon runollisemman kuuloista kuin on todellisuudessa, nimittäin jäätelö oli paras hotkia nopsasti, etteivät röyhkeät merilokit tulleet nokkaisemaan osaansa. Ne törkykasat!)

Nautin jättimäisen salaatin Teatterin terassilla kauniissa aurinkoisessa kesäillassa eri kielien puhujia salakuunnellen, ja tuntui kuin olisin ollut ulkomailla.

Kerrankin istuin alas Ekbergin terassille sen sijaan, että olisin kateellisena pyyhältänyt ohi. Sitruuna-marenkipiirakka oli suussasulavaa. Santsikuppi kahvia tuli tarpeeseen, sillä nukkumatti ei ole turhia viipyile meikän luona. 

Vaeltelin Punavuoressa ja Eirassa Suomen kauneimpia rakennuksia tiiraillen ja mietin, millaista olisi asua sellaisen tornissa. Käyskentelin myös merenrannassa ja tuumasin, että kyllä Café Ursulan hujakoille pienelle kalliolle rantautuneiden valkohanhien kelpasi siinä pestä siipisulkiaan ja paistatella auringossa.

Pysähdyin viinilasilliselle Mattolaiturilla ja katselin ruskettuneita lomalaisia, merellä seilaavia paatteja ja ohi hölkötteleviä juoksijoita, joiden reippaus vähän kivisti sydäntäni.

Lenkkeilin itsekin auringonpaisteessa ja söin sitten liikaa mansikoita. Vatsanväänteistä päätellen kohtuus on kova sana, siis aivan kaikessa.

Viikon paras uutinen oli kuitenkin tämä:


Aurinkoinen rinne, kesäilta ja marjannälkä. Lopputulos: pussinpohjallinen ihania marjoja iltajogurttia ja aamupuuroa sulostuttamaan.     
 
Huutaako mikään kovempaa KESÄ ja (leikki)LOMA kuin itse kerätyt mustikat, metsämansikat ja vadelmat?


Marjaisaa viikonloppua,
toivottaa
Eräs anonyymi marja-addikti

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ihana taatelitahna {aka hymyjä purkissa}


Miksi minua alkaa hymyilyttää aina, kun syön taateleita? Onko taateleissa jotain ihmeellistä hyvän mielen entsyymiä, vai onko se vain äkkinäinen makea sokerihumala, joka saa aina suupieleni kääntymään ylöspäin?

Vähän niin kuin aamukahvi: sitä voi olla ihan aikaansaamaton zombi, kun kello lyö kuusi kakskytviisi, mutta jo ensimmäinen siemaisu tummaa paahtoa romanttisen ruusuisesta pienestä kahvikupista nautittuna saa taas hymyn huulille ja päivän alkamaan oikealla nuotilla.

Ja taatelihan muuten käy erinomaisesti yhteen kahvin kanssa: ja jos jokin asia on hyvä ja jokin toinenkin asia on hyvä, ne yhdistämällä saa aikaan jotain vielä erinomaista. Matematiikka on siitä kaunis taiteen laji, että sitä voi ja ehdottomasti pitääkin soveltaa keittiöön. Tosin ruoan kanssa yhteenlasku on hyödytöntä, sillä raaka-aineet täydentävät toisiaan, ja niistä syntyy jotain eksponentiaalisesti parempaa!     

(Vain tosi nörtti aloittaa kertomalla taateleista ja hymyistä ja päätyy kolmessa kappaleessa kahvin kautta matematiikkaan.)

Olen syönyt tätä taatelitahnaa muun muassa tuorepuuron päällä aamupalalla. Kun tuorepuuron kylkeen laitetaan teelusikallinen maapähkinävoita ja pienenpieni sipaisu tätä taatelitahnaa, on elämys kahvin kera suorastaan juhlallinen. Eikä ole väliä, onko kyseessä hämyisän sateinen maanantaiaamu ja koko viikon arkiaskareet edessä vai lokoisa aurinkoinen sunnuntai sekä hienosti katettu brunssipöytä naurun kera tarjoiltuna - kun päivän aloittaa hymyllä, siitä tulee hyvä.  


Uskon vakaasti tämän tahnan käyttökelpoisuuteen leivonnassa: raakapatukoita ja -kakkuja makeuttamaan ja uunin kautta käyviä leivonnaisia mehevöittämään. Toimiva kombo olisi myös pala mahdollisimman tummaa suklaata tai raakasuklaata, röyhkeä teelusikallinen pähkinävoita ja sipaisu tätä purkitettua makeaa. Täydellinen jälkiruoka - hieman kitkerää, kielen päälle sulavaa suklaata, kitalakeen liimaantuvaa rasvaista pähkinävoita ja koko suun ylenpalttisella makeudellaan täyttävää taatelitahnaa - ei ole koskaan ollut niin helposti saatavilla: onko se sitten hyvä vai huono asia, siihen en voi ottaa kantaa... 



Tämä tahna valmistui kymmenessä minuutissa alusta loppuun; joskus sitä vain ei ole aikaa odottaa paria tuntia taateleiden liottamista sun muita esivalmisteluja. Käytin niitä kaikkein kuivimpia, yhdeksi neliskanttiseksi möykyksi prässättyjä taateleita, joten saatat selvitä vähemmällä nesteellä, jos käytät pussissa olevia mehukkaampia yksilöitä. Samaten jos liotat taatelit kylmässä vedessä ja valutat ne ennen soseutusta, et välttämättä tarvitse juuri lainkaan lisättyä nestettä, sillä taatelit imevät sen verran nestettä itseensä ja muuttuvat mehukkaiksi liotuksessa. Eritoten jos käytät sauvasekoitinta, taatelit kannattaa liottaa pehmeiksi ennen soseutusta.

Tässä taatelitahnassa olen käyttänyt pari ruokalusikallista kookosmaitopurkin päälle jähmettyvää rasvaista kookoskermaa pyöristämään makua ja tuomaan hieman mielenkiintoista tausta-aromia. Tämä vinkki on peräisin Hillalta! Lopputuloksena on ihanan pehmeä, tasainen ja kermaisen kerma tahna, jonka äärellä itsekontrolli on hyvin kuulutettu asia. Nimittäin sokeriahan tässä on kosolti: kohtuus on siis paras kaveri. 

Mutta nyt, otahan lusikka kauniiseen käteen ja hymyile.



Taatelitahna (1 pieni prk = reilu 1 dl)
250 g kuivattuja taateleita
n. 1 dl vettä
2-3 rkl kookosmaitoa (paksua osaa purkin päältä)

Laita taatelit ja 1/2 dl vettä tehosekoittimeen ja blendaa, kunnes seos on tasaista. Pysäytä kone välillä ja kaavi reunat takaisin terien ulottuville, jos massa kiipeää reunoille. Lisää kookosmaito ja vettä sen mukaan, miten mehukkaita taatelisi ovat ja miten paksua tahnaa haluat. Purkita ja säilytä jääkaapissa. Syö puuron tai jogurtin kanssa, leivän päällä (vaikkapa pähkinävoin kera) tai käytä leivonnassa makeuttajana, esimerkiksi pähkinäpalleroissa ja muissa raakaherkuissa.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Modernin pappilan hätävarat


Kesällä on helppoa olla hyvä kokki, sillä resepti kaikkeen herkulliseen on tuoreet raaka-aineet sekä ripaus sitä jotain.

Se jokin voi olla itse tehty yrttiöljy tuoreiden toriporkkanoiden dippinä, pieni loraus hyvää balsamicoa klassisen tomaatti-mozzarella-basilika-salaatin kera tai vaikkapa cashewkermahuntu tuoreiden mansikoiden kruununa. Simppelit maut ja yhdistelmät toimivat aina, ja varsinkin silloin, kun ateriassa on yksi ylellinen elementti, juurikin se jokin, joka nostaa arkisemmankin pöperön korkeampiin taajuuksiin.

Tänä sunnuntaina ei ollut jälkiruokaa etukäteen mietittynä. Ei ollut tarvittavia jälkiruokatarpeita kaapissa (olin kylässä, minun luona näin ei koskaan pääse tapahtumaan), ja aikaakin pykäistä kokoon jotain jälkkäriä oli vaivaiset 15 minuuttia. 

Sellaisissa tilanteissa pappilan hätävara, kuten nimestäkin voi päätellä, on ihanteellinen ratkaisu.

Perinteisestä keksi-kerma-marjahillo-versiosta saa tuunattua modernimman ja raikkaamman version säilyttämällä tämän kolmen komponentin – rapea keksi, pehmeä kerma ja makea hillo – melkein pyhän kolminaisuuden, mutta vaihtamalla vähän ainesosia. Loppusilauksen herkku saa vielä jokerilyöjistä, joilla annokset voi halutessaan koristella.   
·       
  • makea: mansikoita, aprikooseja, nektariineja, kirsikoita tai persikoita lohkottuna tai vadelmia tai (pensas)mustikoita kokonaisina, myös itse tehty chia-hillo tai kaupan hedelmämehulla makeutettu hillo toiminee
  • rapea: keksejä murusteltuna, hapankorppuja esim. tumman kookossokerin tai hunajan kanssa murskattuna, granolaa tai mysliä, paahdettuja manteleita tai pekaanipähkinöitä karkeasti rouhittuna, makeaa saaristolaisleipää rapeaksi paahdettuna ja pieneksi silputtuna 
  • pehmeä: cashewkermaa, pehmeäksi vispattua maitorahkaa hunajalla ja vaniljauutteella maustettuna, kreikkalaista/turkkilaista jogurttia, banaanijädeä (kermaiseksi blendattua pakastettua banaania) tai mantelimaidolla notkistettua kookoskermaa (kookosmaitopurkin päällä olevaa jähmeää osaa)
  • ekstrat: pähkinä-taatelipalleroita pilkottuna, tummaa suklaata lastuina, paahdettuja kookoshiutaleita, loraus hunajaa, kuivattuja hedelmiä silputtuna (esim. kuivatut aprikoosit sopivat erinomaisesti mansikan kera, kuten myös tumma suklaa sopii tähän kuvaan)   


Tänään sunnuntailounaan pelastajana kokeiltiin seuraavaa komboa:
tuoreita mansikoita + keksejä ja kaupan vohveleita murusteltuna + pehmeäksi vispattua maitorahkaa hunajalla ja vaniljauutteella + tummaa suklaata = ei mikään olympiavoittaja, mutta ihan kelpo kevyt sunnuntaiherkku! 

...ja samppanjamaljasta nautittuna, tottakai.